Hollannin VOC, perustettu vuonna 1602, maailman ensimmäinen megakorporaatio, oli maailman suurin yritys. Jos laskettaisiin nykypäivän 20 suurimman yrityksen arvot yhteen, summa jäisi silti toiseksi. Yhtiön arvo nykypäivän dollareissa olisi noin 8 biljoonaa, siis 8 000 000 000 000 Yhdysvaltain Dollaria.
VOC harjoitti epäeettisiä käytäntöjä, kuten orjuutta, etnisiä puhdistuksia ja vihamielisiä asenteita ulkomaisia puuttumisia kohtaan.
Alankomaiden provinssit olivat Habsburgien hallinnassa. Ne tunnettiin sisäisistä konflikteista ja uskonsodista,
jotka vaikuttivat VOC:n syntyyn.
Synty ja perustamisvuodet
Hollannin Itä-Intian Kauppakomppania (Vereenigde Oost-Indische Compagnie eli VOC) perustettiin vuonna 1602 Alankomaiden
yhdistyneiden provinssien toimesta. VOC oli ensimmäinen monikansallinen yhtiö maailmassa, ja sen tavoitteena olisi hallita ja suojella
Hollannin kauppareittejä Itä-Intiassa. Portugalilla oli vahva asema Itä-Aasiassa, erityisesti maustekaupassa.
VOC:n perustamisen taustalla olikin pyrkimys kilpailla Portugalin kanssa itämaisilla markkinoilla.
VOC tulisi lopulta kuitenkin kasvamaan historian suurimmaksi yritykseksi, ylittäen nykyajan kaksikymmentä suurinta
yritystä yhteenlaskettuna. Nykyaikaisista standardeista poiketen, VOC:n menestys ei perustunut turvallisiin työoloihin tai
ystävällisiin ulkopoliittisiin suhteisiin.
Päinvastoin, he valitsivat raadollisen tien, kävivät orjakauppaa ja osallistuivat etniseen puhdistukseen.
Palataan 15. vuosisadalle, jolloin Hollannin provinssit olivat Habsburgien hallinnassa. Perhejuonittelun ja uskonnollisten
sotien keskellä Johan van Oldenbarnevelt nousi vuonna 1602 ajamaan radikaalia ehdotustaan. Tämä johti valtion rahoittaman monopolin
perustamiseen. Monopolin, jossa yksi yritys hyötyi valtavasti Espanjan, Portugalin, Britannian (ja tietyn ihonvärin omaavien ihmisten)
kustannuksella. Alkuvuodet olivat menestyksekkäitä,
ja yhtiö hankki itselleen vahvan aseman Itä-Intian kaupassa. Se perusti useita siirtokuntia, rakensi laivastoaan ja vahvisti asemansa maailmankaupassa.
Maailman suurin yritys
VOC:n nousu- ja kulta-aika näkivät osakekaupan synnyn, tehden Hollannin Itä-Intian kauppakomppaniasta maailman ensimmäisen julkisesti noteeratun yrityksen.
Hollannin hallituksen patentti antoi vapaat kauppaoikeudet. VOC sai myös muita valtuuksia, kuten oikeuden solmia sopimuksia, perustaa siirtokuntia ja käyttää
sotilaallista voimaa tarvittaessa. Hollanti aseisti yhtiön kauppalaivoja. Tämä antoi yhtiölle lähes valtion kaltaiset toimintaoikeudet.
Miehistön rekrytointiin käytettiin luovuutta: humalaisia merimiehiä houkuteltiin allekirjoittamaan epäsuotuisia sopimuksia merimatkoille. Nämä matkat saattoivat
kestää vuosia, ja olivat pohjimmiltaan hyvin vaarallisia. Miehistöt kokivat julmia sääolosuhteita, tauteja ja kurinpitotoimia.
Kauppalaivat navigoivat Afrikan eteläpuolelta, Hyväntoivonniemen (engl. Cape of Good Hope) ohi, tuoden mukanaan tuhoa Mauritiuksen, ja sen kaltaisten saarten
ekosysteemeille, saattaen lopulta jopa dodo-linnun sukupuuttoon. Kauppakeskukset, kuten Batavia, kukoistivat. Samaan aikaan kiistanalaiset hahmot, kuten Jan-Peter Zonkoen, monopolisoivat muskottipähkinäkauppaa armottomilla hallintamenetelmillään.
Vaikka VOC toi Aasiaan eurooppalaisia ideoita, se koki silti tappioita laajentumisyrityksissään. Taistelut Kiinan, Vietnamin ja Kambodžan kanssa osoittivat sen
sotilaallisten voimien rajat. Yhtiöllä oli huipussaan yli 4 700 aseistettua kauppa-alusta, joissa työskenteli 50 000 ihmistä. Hollannin Itä-Intian kauppakomppanialla
oli sen lisäksi 10 000 sotilaan kokoinen yksityisarmeija. Siitä huolimatta sen loppu häämötti edessäpäin.
Rappio ja romahdus
VOC:n laskusuhdanne alkoi, kun Alankomaat hävisi neljännen Anglo-Hollantilaisen sodan Brittiläisen Imperiumin kanssa vuonna 1784.
Ja kun vajaan vuosikymmenen jälkeen Ranskalaiset hyökkäsivät Hollantiin, VOC:n kauppaverkosto hajosi.
Vuonna 1799 - kalliiden taistelujen, korruption, poliittisten levottomuuksien ja työntekijöiden riiston huipentuminen johti tämän entisen kauppamahdin
lopulliseen tuhoon.
Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian perintö muistuttaa meitä siitä, miten mahtavimmatkaan yritykset eivät välttämättä ole immuuneja
suurille taloudellisille ja poliittisille myrskyille.
